Miksi ei pidä sanoa ei?
Tämä aihe jakaa somekansaa jopa positiiviseen vahvistamiseen keskittyvässä someryhmässä. Keskustelen aiheesta usein asiakkaideni kanssa. Suurin syy siihen on varmasti ihmisen lajityypillinen käytös: on niin helppoa sanoa EI koiralle, kun se tekee jotain ei-toivottavaa. Toisen toimintatavan ottaminen käyttöön vaatii hetken ponnisteluja, mutta ei se loppujen lopuksi kovin vaikeaa ole, kun käyttää asian pohtimiseen hetken.
Teksti: Sari Paavilainen
Tähdennetään ensin, että itse en opeta koirilleni sanaa EI, mutta se ei tarkoita, että koirani saisivat tehdä mitä tahansa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että koirani ovat mahdollisimman hyvin hallinnassa. Suurin syy tähän on se, että haluan niiden olevan turvassa. Toinen syy on se, etteivät ne mielestäni saa häiritä ihmisiä tai eläimiä. Täydellisesti hallinnassa ei tarkoita sitä, että jokainen askel otetaan minun luvallani, tai että kontrolloisin koirieni tekemistä mitenkään erityisen paljon. Päinvastoin, mitä paremmin koirani ovat hallinnassa, sitä enemmän ne saavat vapauksia. Hallinta tarkoittaa sitä, että pystyn keskeyttämään toiminnan, jota en syystä tai toisesta arvosta, ja että saan koirani luokseni tilanteessa kuin tilanteessa. Että koirat keskeyttävät sen, mitä ovat tekemässä, ja tulevat luokseni. Oli kyseessä sitten peura- tai pupujahti tai kaverikoiran kanssa leikkiminen. Kuukausi pari sitten oli jotain rähinää naapurin koiran kanssa lähipellolla, kuulin vain äänet. Kutsuin omat kolme koiraa luokse, ja ne tuli. Kaikki neljä :D
Täydellisesti hallinnassa ei kuitenkaan koskaan ole 100 % varma. En pysty edes omaa käyttäytymistäni hallitsemaan sataprosenttisesti, niin miten sitten toista yksilöä, joka on vieläpä eri lajia? En mitenkään täydellisesti, mutta siihen pyrin. Käytännössä yhdellä varmasti tilanteessa kuin tilanteessa toimivalla käskyllä/vihjeellä (mitä sanaa kukakin haluaa käyttää) on mahdollista hallita eläin niin, ettei vahinkoja pääse sattumaan.
Mutta mitä ei-toivotun käytöksen keskeyttäjiä meillä on käytössä? Yksi on "anna olla", joka tarkoittaa, että "älä ota sitä minkä juuri olet ottamassa". Ja todellakin, täsmälleen tätä. Se ei siis ole yhtä kuin EI. Monesti kuulee "jätä"-sanaa käytettävän synonyyminä ei-sanalle, ja sitä sitten hoetaan ilman sen kummempaa reaktiota. Jos se ei toimi, sitä ei ole
1) joko opetettu kunnolla tai
2) sitä ei ole opetettu ollenkaan.
Jos asiaa on yritetty opettaa voi olla, että sanan merkitys on kuitenkin koiralle epäselvä. Se voi olla "ei palkkaa" tai "tule luokse, niin saat palkkaa". Opettamatta EI-sanan merkitys on luultavasti positiivinen rankaisu: lisätään jotain koiralle epämiellyttävää, mikä keskeyttää tekemisen. Se, minkä merkityksen sana saa, riippuu sen sanan koulutusprosessista: mikä on vaikuttava ainesosa koiran näkökulmasta. Koiran näkökulma ei aina välttämättä ole sama kuin ihmisen, joten prosessia kannattaa tarkastella eritoten koiran näkökulmasta.
Kannattaa pohtia myös sitä, mitä sana koiralle merkitsee. Usein käytetään samaa sanaa eri tilanteissa, joissa odotetaan käskylle erilaista vastetta, eli erilaista koiran käytöstä ei-toivotun käytöksen keskeyttävän sanan (ei, jätä, anna olla) jälkeen. Voidaan odottaa koiran pudottavan esineen, istuutuvan, seisovan kahden tassun sijaan neljällä tassulla, jättävän ruuan ottamatta jne.
Usein epämiellyttävyyden merkitystä vähätellään sanomalla "ei se koira siitä kärsi". En sitä itsekään eläinrääkkäykseksi nimittäisi, mutta epämiellyttävää se koirasta on, jos se kuitenkin keskeyttää tekemisen. Positiivisen rangaistuksen määritelmä osat ovat: rankaisu = käytös vähenee, positiivinen = lisätään jotain. Eli lisätään jotain, joka vähentää käytöstä. Tässä kohtaa pitää korostaa myös se seikka, että positiivinen rankaisu ei ole sama kuin pahoinpitely. En sulje täysin positiivisen rankaisun käyttöä pois koulutuksesta (pahoinpitelyn toki suljen), mutta siinä on pari ongelmaa:
1) se ei kerro, mitä haluan koiran tekevän
2) se ei lisää aitoa motivaatiota siihen, mitä toivon koiran tekevän
Se on siis suurimpaan osaan koulutettavia asioita täysin turha. Asia ei mielestäni parane myöskään sillä, että vaihdetaan sanaa. Itse en halua koirani elävän yhtään sen enempää EI- kuin jätä-maailmassakaan, vaan mieluummin kuittaan sille niitä asioita, mitä koira tekee oikein. Itse suosisin kuitenkin näistä mieluummin sanaa "jätä", koska se tulee ihmisen suusta yleensä ystävällisemmin.
Anna olla -lausahduksen lisäksi minulla on tarkkaan opetettu "ei palkkiota" -signaali (NRM eli no reaward marker), eli ehdollinen negatiivinen rankaisu. Tätä käytän lähinnä ärsykekontrollin/vaikutehallinnan opettamisessa tarvittaessa, eli äärimmäisen harvoin. Signaali kertoo koiralle, ettei tuo asia nyt tuota, kokeile tehdä jotain muuta. Signaalin tarkoitus on auttaa koiraa eteenpäin, jos se jumittaa jossain kohtaa. Käytän sanaa "väärin", jota on vaikea sanoa vihaisesti.
Kummankin edellä mainitun vihjesanan käytölle on todella korkea kynnys, koska yleensä hyödyllisempää on kertoa koiralle, mitä haluan sen tekevän, kuin mitä en halua. Jos olet taksissa, kannattaako edes kertoa kuskille, minne et halua mennä?
Pohditaanpa hetki, miten EI sitten opetetaan. Tehdään oletus, että meillä on koiranpentu, joka saapui juuri kotiin, eikä sille ole opetettu vielä mitään. Kokeile ensin sanoa EI pennulle normaalilla, lempeällä puheäänellä. Toimiiko? No ei tietenkään, koska pentu ei osaa sanoja automaattisesti. Mitä teet seuraavaksi? Korotat ääntäsi? Tämä lienee se yleisin. Toinen on se, että kävelemme keskeyttämään toiminnon. Miksi sitten nämä ovat huonoja vaihtoehtoja?
Tässä kolme syytä:
1) Äänen korottaminen johtaa siihen, että koirasi sai juuri huomiosi. Tämä on temperamenttiselle, taistelutahtoiselle koiralle Oikein Hyvä Juttu. Kannattaa siis tehdä toistekin. Tai pehmeämpi ja arempi pentu saattoi säikähtää ja lopettaa kaiken tekemisen. Juu, toimii. Sitä tosin en ole väittänytkään, mutta luottaako tai arvostaako/kunnioittaako pentusi sinua tämän jälkeen enemmän? Ei, mutta se saattaa pelätä sinua enemmän. Oppia varomaan. Nimenomaan sinua, ja ehkä tuurilla sitä asiaakin, josta kielsit, ainakin sinun läsnäollessasi.
Ja koska joku saattoi nyt närkästyä ajatuksesta, että pennun pitäisi arvostaa omistajaansa, sanon vain, että arvostus tai kunnioitus ei missään nimessä ole sama asia kuin pelko, ja niiden syntymekanismikin on erilainen. Ja kyllä, olen sitä mieltä, että jokaista olentoa tämän maan päällä pitää arvostaa. Kun arvostamme koiraamme (kyllä, näinkin päin sen pitää olla), otamme huomioon myös sen mielipiteen eri asioista. Esim. teemme hoitotoimenpiteet yhteistyössä, ei väkisin. Ja koirasi arvostaa sinua, sinun omaa tilaasi ja vaikkapa ateriaasi niin, ettei tule ja kirjaimellisest kävele ylitsesi. Tämä arvostus tai kunnioitus siirtyy myös tarjoamiisi asioihin, esim. palkkioihin. Eli esim. ongelma löytää kunnollista vahvistetta voi olla osa tätä ongelmaa.
2) Kävelet keskeyttämään pennun toiminnon johtaa siihen, että pentusi sai juuri huomiosi täydellisesti. Syliin nappaaminen saattaa olla oiva vahviste, tai sitten se voi olla rankaisu. Riippuu pennusta. Jos ajattelit olla rankaisematta pentua hakemalla sen pois, saatoit silti tehdä juuri niin. Tai se toinen vaihtoehto, vahvistit juuri sitä, mitä pentu oli tekemässä. Koska pääsee syliin, kannattaa niin tehdä toistekin. Pennut oppivat valonnopeudella, se kannattaa muistaa. Väitän, että monet myöhemmin ilmaantuvat ongelmakäytökset vahvistetaan pennun ensimmäisillä viikoilla pennun tultua kotiin.
3) Viet pennulle lelun (yleensä, jos pentu puree jotain ei-toivottua) tai vaihdat pennulla olevan esineen sallittuun. Tämä on yleinen ohje, ja voi joskus toimiakin. Mutta miksi tämä on joskus todella huono vaihtoehto? Yleensähän annamme koiralle jotain, mistä se pitää, kun haluamme palkita. Nyt siis pahimmassa tapauksessa vahvistamme pennun kolttosia oikein lelupalkalla! Sama ilmiö on sukkajuoksu. Eli pentu nappaa sukan, ja kaikki perheenjäsenet juoksevat sen perässä hokien "jätä, jätä, jätä" (ennen "ei, eiiii, ei").
Näitä kaikkia keinoja voi toki tilapäisesti käyttää - ja itsekin käytän - mutta ne eivät voi olla ainoita keinoja. Pentu oppii ihan jokaisesta tilanteesta, ja omistajan kannattaa huolehtia, että se oppii itsellesi hyödyllisiä asioita.
Palataanpa sitten siihen, miten pennun käytös kannattaisi keskeyttää, jotta ei tulisi langettua yllä mainittuihin ansoihin?
Ensimmäinen ja tärkein asia on huolehtia, ettei koira pääse ketjuttamaan ei-toivottua käytöstä positiiviseen vahvisteeseen. Koirat ovat usein nokkelia tässä, nokkelampia kuin me ihmiset bongaamaan moisia ketjuja. Kaverini, joka ei halunnut vapaana olevan koiran menevät yli 50 m päähän itsestään, kutsui koiran luokse aina, kun koira oli maagisella 50 m rajalla. Koira tuli iloisesti. Mutta palkkion saatuaan juoksi takaisin suoraan 50 m päähän saadakseen uuden kutsun. Fiksu koira! Kaikki ne ovat.
Toinen tärkeä asia on kouluttaa keskeyttävästä toiminnosta vahva. On melko turha huudella käskyä/vihjettä, joka ei saa koirassa mitään reaktiota aikaan. Kannattaa valita sellainen tehtävä, josta on hyötyä myös muuten. Arjen kouluttaminen on sen verran haastavaa, ettei kannata ahnehtia liikaa eri tehtäviä, vaan keskittyä olennaiseen. Mitä vähemmän on opetettavia asioita, sitä vahvemmaksi ne saa. Koiran maha ei yksinkertaisesti vedä loputtomasti palkkaherkkuja, ja aikaa ja jaksamista on ainakin minulla rajallisesti.
Vahvan käytöksen kaava on 20 - 20 - 20 eli 20 toistoa, 20 eri paikassa ja niissä paikoissa 20 eri häiriötä. Tämä tekee yhteensä 8000 toistoa. Kaksi vahvaa käytöstä tekee yhteensä 16000 toistoa. Erityisen paljon toistoja tarvitsevat käytökset, joiden pitäisi toimia ihan kaikissa ympäristöissä ja häiriöissä. Eli ne arkikäytökset.
Itse käytän pennun kanssa ja usein aikuisenkin kanssa luoksetuloa keskeyttämään "typeryydet". Tämä on toiminut loistavasti! Luoksetulo on käytös, jota muutenkin harjoittelen yksittäisistä käytöksistä eniten. Haluan, että luoksetulo toimii ihan missä tahansa tilanteessa. Se on äärimmäisen helppo käytös opetella, yksinkertainen sekä kouluttajalle että koiralle. Sitä voi tehdä kaikkialla, vaikka koiran tapittaessa sinua siinä puolen metrin päässä. Ja itse asiassa pitääkin, jotta käytöksen saa vahvaksi.
Ketjuuntumisen voi parhaiten ehkäistä sillä, että käytöstä harjoittelee suurimmaksi osaksi tilanteissa, joissa "koiralla ei ole sukkaa suussa" eli reilusti yli 50 % harjoittelutilanteista kannattaa olla sellaisia, missä koira tekee jotain sallittua, esim. lenkillä haistelee rauhassa maata. Mieluiten tietenkin niin, että koira tekee mahdollisimman paljon eri asioita kuullessaan kutsun. Luoksetulon kouluttamisesta olemme tehneet hiljattain podcast-jakson. Voit kuunnella sen sivuiltamme tai yleisimmistä podcast-palveluista.
LOPPUSANAT
Sinulle tai minulle tällä asialla ei ole isoa merkitystä. On melko yhdentekevää meille, miten me hoidamme koiran ei-toivotut käytökset. Mutta tällä asialla on suuri merkitys koirallesi, ja se vaikuttaa siihen, miten koirasi näkee ja kokee koko elämän. Se, huomioimmeko koiraa, kun se tekee oikein, vai kun se tekee väärin, vaikuttaa siihen, kasvaako koirastasi optimisti vai pessimisti.